Murha laitumella

Bää-ä! Kuka surmasi rakkaan paimenemme? Neiti Maple ja muut järkevät lampaat ratkaisevat kokovillaisen murhamysteerin omaperäisessä esikoisdekkarissa. Yksikään lammas ei saa jättää laumaa? mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia? Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista. Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä. Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan. Leonie Swann (s. 1975) vieraili kumppaninsa kanssa Pariisissa ja keksi aiheen romaaniinsa, kun äkillinen kaipuu maalaiselämää ja hänen Irlannin-matkalla taannoin tapaamiaan lampaita kohtaan valtasi hänen mielensä. Berliinissä nykyään asuva Swann on opiskellut filosofiaa, psykologiaa ja englantilaista kirjallisuutta Münchenissä. Hänen esikoisromaanistaan tuli ilmestyttyään vuonna 2005 välittömästi kansainvälinen menestys, joka voitti kotimaassaan Saksassa myös vuoden parhaalle debyyttidekkarille myönnettävän arvostetun Friedrich-Glauser-palkinnon. Kirja-arvosteluja ?Murha laitumella on eläimellisen hyvä kirja.? Stefan Kellerer, kulturnews.de Lukunäyte ?Näetkös?, sanoi sir Ritchfield, ?noin lampaiden tulisi viettää päivänsä. On syötävä ruohoa! Eikä tehtävä kysymyksiä! Emme me vastauksia kumminkaan löydä. Sen vuoksi George heitti rikosromaanin pois. Hän ymmärsi, ettei kaikki selviä. Yrittäisit sinäkin ymmärtää sen, Maple!? Neiti Maple kuopi kärsimättömänä ruohoa ja multaa. ?Mutta kun niin tapahtui?, se sanoi jukuripäisesti. ?On olemassa loppu. Jos George olisi lukenut romaanin loppuun asti, tietäisimme sen. Ja minä haluan tietää sen. Tekin haluatte. Tiedän, että olette uteliaita. Ette vain halua vaivata lampaanpäitänne!? ?Se on meille liikaa?, sanoi Cordelia hämillään. ?Niin paljon ihmisasioita, joita emme voi ymmärtää. Eikä ole enää ketään, joka selittäisi meille sanat.? Muut eivät sanoneet mitään. Jotkut katselivat ruohoa sorkkiensa edessä aivan kuin olisivat seuranneet sen kasvamista. Muut kuikuilivat öisiä lammaspilviä. (Katkelma romaanista Murha laitumella)