Äärimmäisyyksien aika

Äärimmäisyyksien aika on historiankirjoitusta, mutta jännittävyydessään ja värikkyydessään se vetää vertoja hyvälle romaanille. Eric Hobsbawmin kertomus lyhyestä 1900-luvusta on nivottu yhteen omakohtaisista kokemuksista ja muistoista, vankasta tutkimustiedosta sekä arkistojen ja tilastojen tarjoamista lahjomattomista todisteista. Hobsbawmin teoksessa valtioiden ja tavallisten ihmisten historiat kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla. Teosta on kutsuttu "1900-luvun omaelämäkerraksi". Päättyvällä vuosisadalla maailman perustuksia on ravistellut kaksi globaalia sotaa, joissa menetettiin miljoonia ihmishenkiä. Näiden selkkausten pyörteissä romahti kokonaisia hallitusjärjestelmiä ja ideologioita, katosi kokonaisia valtakuntia ja kypsyi uusia radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla oli maailmanlaajuisia vaikutuksia. Toisen maailmansodan jälkeen elintaso nousi, tiedonvälitys kehittyi ja lukutaito yleistyi ympäri maailman. Kirjasta piirtyvä 1900-luku esittäytyy äärimmäisten inhimillisten kärsimysten ja ennennäkemättömien muutosten vuosisadaksi. Kirjoittaja vie lukijansa niin keskitysleireille kuin kumousten pyörteisiin, sekä tuskan että toivon maisemiin. Äärimmäisyyksien aika muistuttaa meitä siitä, kuinka paljon maailma on muuttunut vajaassa 80 vuodessa.